Mikäs tässä Hinkulassa odotellessa kyytiä.Siis että karelta tulevat hakemaan minut keskenpäivän pois.En kykene menemään tunnille,ahdistus valtaa mun koko kehon. Opettaja on miespuolinen. Ja jotta voin olla tekemisissä jonkun miespuolisen henkilön kanssa niin sen miehen on ansaittava luottamukseni. Sillä oma isäni(adoptioisä) raiskasi minut kun olin viisivuotias,ja hyväksikäytti minua 12-vuotiaaksi asti. Joten ehkäpä joku ymmärtää. Olen nähnyt tapahtuneesta todella paljon painajaisia,olen kantanut sitä sisälläni siihen asti kun täytin kuusitoista ja minulla oli tarpeeksi voimia viedä asia eteenpäin. Nythän äiti ei ota uskoakseen tuota oikeasti tapahtunutta asiaa,ja näin ollen olemme molempien vanhempieni kanssa huonoissa väleissä.Minusta tuntui aivan älyttömän pahalta kun äiti sanoi minulle puhelimessa:-minähän en tuollaisia satuja usko! Okei. Se on varmasti äitillekkin vaikeaa,mutta mielummin sanoisi että:- minun on vaikeaa uskoa tuota todeksi,kuin että sanoa asia niin että se loukkaa minun tunteitani.Itkin tuon nimenomaisen puhelun jälkeen tunteja putkeen. Mutta anteeksi,jäin nyt hieman jaarittelemaan omiani,joten mennääs eteenpäin:---->

Ammattikoulu on rankkaa. Tai ainakin tällaiselle masentuneelle ja unielkaiselle ja ongelmissa olevalle 16-vuotiaalle tytölle. Mutta minä yritän tsempata! 15.päivä on HOJKS-palaveri,ja siinä sitten päätetään että miten jatketaan eteenpäin,suoritanko koulun muiden kanssa samaan tahtiin vai käynkö sen sitten omassa tahdissa,kevennettynä.

Pelottaa että saanko koulun suoritettua kolmessa vuodessa vai viekö se pidempään. Yritään kaikkeni jotta se menisi kolmessa vuodessa ohi,mutta katsotaanhan nytten. Kiitosjahei<3